Rankine-lämpötilayksikkö, joka tunnetaan myös nimellä absoluuttinen termodynaaminen lämpötila-asteikko, on ei-SI-metrinen lämpötilan mittayksikkö. Sitä käytetään useissa teknisissä yhteyksissä ja se ilmaistaan yleensä kelvineinä (K). Rankinen asteikon keksi skotlantilainen insinööri William John Macquorn Rankine. Rankine-lämpötila on lämpöenergia Britannian ja Amerikan mittayksiköissä. Sitä käytetään laajasti höyryvoimateollisuudessa, koska se soveltuu työskentelyyn kyllästetyn höyryn kanssa. Rankinen lämpötila-asteikon loi skotlantilainen insinööri ja fyysikko William John Macquorn Rankine (1820-1872). Hän asetti absoluuttisen nollan arvoon -459,67 °F (-273,15 °C) ja veden kiehumispisteeksi 707,2 °F (374,6 °C). Tämä tarkoittaa, että veden ja jään 1:1 seoksen lämpötila on 32 °F (0 °C), kun taas 1:1 höyryn ja veden seoksen lämpötila on 212 °F (100 °C).

Fahrenheit on lämpötila-asteikko, joka perustuu fyysikko Daniel Gabriel Fahrenheitin (1686–1736) vuonna 1724 ehdottamaan lämpötila-asteikkoon, joka käyttää yksikkönä Fahrenheit-astetta. Se on nimetty tähtitieteilijä ja fyysikko Gabriel Fahrenheitin (1686–1736) mukaan. Alkuperäisessä mittakaavassa veden jäätymispiste on 32 astetta ja kiehumispiste 212 astetta. Yksikkö tunnetaan myös nimellä Farenheit tai Reaumur. Tieteessä ja ruoanlaitossa Fahrenheit-asteikko on yleisesti käytössä Yhdysvalloissa. Tämä lämpötila-asteikko on nimetty tähtitieteilijän Gabriel Daniel Fahrenheitin (1686-1736) mukaan. Celsius-lämpötilayksikkö on nimetty ruotsalaisen tähtitieteilijän Anders Celsiuksen (1701-1744) mukaan.