Rankine-lämpötilayksikkö, joka tunnetaan myös nimellä absoluuttinen termodynaaminen lämpötila-asteikko, on ei-SI-metrinen lämpötilan mittayksikkö. Sitä käytetään useissa teknisissä yhteyksissä ja se ilmaistaan yleensä kelvineinä (K). Rankinen asteikon keksi skotlantilainen insinööri William John Macquorn Rankine. Rankine-lämpötila on lämpöenergia Britannian ja Amerikan mittayksiköissä. Sitä käytetään laajasti höyryvoimateollisuudessa, koska se soveltuu työskentelyyn kyllästetyn höyryn kanssa. Rankinen lämpötila-asteikon loi skotlantilainen insinööri ja fyysikko William John Macquorn Rankine (1820-1872). Hän asetti absoluuttisen nollan arvoon -459,67 °F (-273,15 °C) ja veden kiehumispisteeksi 707,2 °F (374,6 °C). Tämä tarkoittaa, että veden ja jään 1:1 seoksen lämpötila on 32 °F (0 °C), kun taas 1:1 höyryn ja veden seoksen lämpötila on 212 °F (100 °C).

Celsius (lyhenne: °C) on lämpötila-asteikko, jossa veden jäätymispiste ja veden kolmoispiste määritellään 0 celsiusasteeksi (tai °C) ja veden kiehumispisteeksi 100 celsiusastetta (tai °). C). Tätä asteikkoa käytetään laajalti tieteessä, erityisesti maissa, joissa metrijärjestelmää käytetään laajalti, vaikka se on virallisesti rajoitettu -50° ja 100° välisiin lämpötiloihin. Se on myös useiden muiden asteikkojen perusta, mukaan lukien APH (Atmospheric Pressure-based Humidity) -asteikko ja ANSI-standardi sään lämpötilojen raportoinnissa. Celsius on nimetty ruotsalaisen tähtitieteilijän Anders Celsiuksen mukaan. Celsius-aste (°C) voi viitata tiettyyn lämpötilaan Celsius-asteikolla sekä yksikkö, joka ilmaisee lämpötilavälin, kahden lämpötilan eron tai epävarmuuden. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi kuvaamaan lämpötilaa, jossa vesi kiehuu, tai lämpötilaa, jossa tietyn kaasun paine on yhtä suuri kuin 1 ilmakehä (atm).